Vanhan sananlaskun mukaan pojasta polvi paranee. En ymmärrä miksi sitä kutsutaan sananlaskuksi, koska siinä ei lasketa sanoja. Ehkä vastuu on lukijalla. Tätäkin raporttia lukevat luultavasti vain idiootit, joten paljastan tässä vaiheessa, että oikea vastaus on kolme – sama vastaus kuin kysyttäessä katolilaiselta papilta ja Tsekiltä sopivaa ikärajaa haureuden harjoittamiselle tai parasta Soittorasiaa. Elintapaa, jota papit harjoittavat veneessä jatkuvasti selitellen seksin harjoittamatta jättämistä pystymättä kuitenkaan lausumaan kovaa p-kirjainta, kutsutaan seliselibaatiksi. Vittu miten paska. Kun ehtoollisella pappi käskee polvilleen, kannattaa kieltäytyä. Pyhä kolminaisuus ei tarkoita sitä että kolme harppua soittavaa neitsyttä kaataa viiniä suuhusi, mutta jotain saat takuulla kurkkuusi. Silloin todella tietää olevansa elossa. Aivan kuten syötyäsi kiinalaista ruokaa, kun perseestäkin tulee kusta.

Pyhä kolminaisuus on avainasemassa tässäkin tarinassa. Soittorasia 3:n suurin vihollinen tällä kaudella on ollut polvet. Ensin lauluun lähti Suomen Cupin ottelussa muutamaksi kuukaudeksi Arttu ”Poika” Sakrelius, seuraavaksi jotain mitätöntä ripulia vastaan pelatussa harjoitusottelussa koko kaudeksi Jaakko ”Pyhä Henki” Kääntä ja viimeisimpänä päivän ensimmäisessä ottelussa trendeistä päätellen luultavasti loppuelämäkseen Pekka ”Isä” Ruutikainen, jonka ACL- ja meniskivauriot vaativat leikkaushoitoa. Joukkueen lääkärin puolivillaiset taputtelut pelien välissä olivat siis täysin hyödyttömiä. Onneksi Pohjolan MRI-grilli huutaa saatanaa yötä päivää ja mies pääsi nopeasti tutkimuksiin. Pekan kuolema tuli erittäin huonoon aikaan paitsi urheilullisesti, sillä heikosti kauden mittaan esiintynyt Rasiamiehistö tarvitsee kipeästi artistipelaajiaan tuomaan kaljaa saunailtoihin, myös siviilielämässä, sillä näillä näkymin helmikuussa syntyvä lapsi oppii kävelemään ennen Pekua. Toivottavasti vauva on poika, jolloin polvi paranee. Rasia menetti myös Samuel ”Voiko joku olla vanhempi kuin Lönn?” Lahtisen, joka lähti edarin kanssa louhimaan kuin botit bitcoinia. Kyllä, minäkin luen uutisia. Tarinan mukaan Samuel innostui louhinnasta joulukuun alussa, jolloin sai vihdoinkin luvan avata kakkosluukun. Se ei luojan kiitos ollut uutisissa. Arvi Lindin leuat saattaisivat loksahtaa sijoiltaan eikä oksentamisesta tulisi loppua.

Janakkala on kuuluisa kolmesta asiasta: eversti Hugo Standertskjöldistä; kaverista, joka kirjoitti postiluukkunsa yläpuolelle lapun ”Ei majoneesia” sekä Turengin jäätelötehtaasta. Etenkin Arttu ”Sakke ei tarttunu” Sakrelius, mies joka saa läskinä olemisen näyttämään helpolta, innostui jäätelöstä ja majoneesista siinä määrin, että pelasi ensimmäisessä ottelussa palkintodonitsin arvoisesti. Saatuaan ylennyksen sentteriksi mies herätti vastustajassa samanlaista kauhua kuin nelosoluen saapuminen kauppoihin tai länsimetro. Itä-Helsingissä on viime vuosina ollut melko rauhallista, mutta nyt metro tuo sinne nuoret ja huumeet. Ärsyttää. Joukkueen huoltajaksi siirtynyt Uusryssä-Lämäri-Peku totesi kuitenkin, että ”Muta” on joukkueesta se, joka donitsia vähiten tarvitsee, eikä antanut sitä. Tää on ihan Albania, saatana. Herkut oli kuitenkin tuotu Tampereelta asti, koska Janakkalassa on vain K-market, S-market, Alko, apteekki, kebabravintola sekä Paineilma-Perttu-niminen juoppo, eikä yksikään edellä mainituista osaa tehdä mitään hyvää. Pihtaaminen näissä olosuhteissa tuntui karmivalta ylireagoinnilta. Bönthöä onneksi saa, joten matsien välissä valmentaja ”Kääntä” haki lohdutukseksi viinaa 200m päässä olevasta kaupasta autolla. Koutsi oli valmis myös antamaan parhaan pelaajan palkinnoksi tähtikaukoputken, kun naapuriin muutti eläkeläismiehiä nuorten opiskelijatyttöjen sijaan, mutta kukaan ei huolinut sitä. Luojan kiitos mies ei laittanut ”Annetaan”-palstalle itseään. Hyvä jumala miten rumia lapsia siitäkin tulisi. Varsinkin Ojaniemen kanssa.

Toiseksi vastustajaksi Janakkalan superviikonlopussa Soittorasiaa vastaan asteli Alku Forssasta, kaupungista, jonka tunnetuimmat saavutukset ovat Autokeidas ja puukotukset. Guggenheimia sinne ei ainakaan tule. Kuulemma joukkueen nimeksi harkittiin myös Infernoa, Murtamatonta linnaketta tai Da Vinci -koodia, mutta ne oli varattu. Jonkun pitäisi kirjoittaa Soittorasia-niminen trilogia. Päähenkilönä voisi toimia joku epävarma mitättömyys, joka ei tee juuri koskaan juuri mitään, kunnes kolmososassa loukkaa polvensa. Hyvä kirja. Valmennusjohto oli tarkkaillut vastustajan pelaamista katsomosta käsin ennen ottelua ja niinpä tiedettiin, että kaveri pelaa varsin vähäistä salibandya. Kunhan keskusta tukitaan ja viivavedot peitetään tehokkaasti, pienintäkään hätää ei tulisi olemaan. Hävittyään päivän ensimmäisen mittelönsä kirvelevällä yhden maalin erolla ja kuunneltuaan valmennuksen briiffauksen Rasiamiehistö oli valmiina kamppailemaan pisteistä isolla kädellä. Ottelu sai kuitenkin katastrofaalisen alun, kun heti ajassa 2:10 vastustaja rokotti tilanteeksi 1–0 juuri ja juuri mahdollisesti otettavissa olevalla paskalaukauksella kahtakymppiä viivasta ilman maskia jäätä pitkin alakulmaan. Tästä sisuuntuneena Rasia pääsi painostamaan peliä vastustajan päätyyn etenkin uusitun kolmosketjun Teemu ”se vois olla vaikka Petri” Loijas – Arttu ”Dr” Sakrelius – Aleksi ”Jarin kaveri” Puukko jatkuvasti vyöryttäessä vaarallisia tilanteita kohti vastustajan maalia. Ajassa 5:54 vastustaja pakotettiin rikkomaan 2min rangaistuksen arvoisesti, mutta ylivoima jäi tällä kertaa kiikareille. Erän loppuun osui varsin musta hetki, kun vain parissa minuutissa Alku iski kaksi maalia Toukon vartioiman verkon perukoille, joten erätauolle lähdettiin 3–0-tilanteessa.

Toiseen erään lähdettiin siis kolmen maalin takaa-ajoasemasta. Etenkin avauspelaaminen on ollut isossa fokuksessa viime viikkoina, ja 4 minuutin pelaamisen jälkeen pojat näyttivät sisäistäneen valmentajan opit. Pari maagista liikettä keskialueella avasivat suoran syöttölinjan vasenta laitaa pitkin nousseelle Osku ”Osku” Ruutikaiselle, joka tälläsi Joel ”Spinorama” Turusen syötöstä titaanisen kantin suoraan in the upper grandma. Tässä vaiheessa kakkosketju totesi, että kun jumalauta kaikki muutkin tekevät tehoja, niin miksei mekin. Seuraavaan vaihtoon lähdettiinkin kovalla tempolla. Kova työ toi tulosta 34 sekuntia edellisestä, kun Heikki ”Joukkueen hauskin mies” Ojaniemi pääsi tinttaamaan parhaasta vetosektorista tilanteeksi 3–2 Hannu ”Kantti lähtee jo viidessä sekunnissa” Niemisen esityöstä. Syöttö Hannun lavasta sen sijaan lähtee paljon hitaammin; edeltävästi ”OJ” ehti huutaa syöttöä kolmesti. Parin minuutin kuluttua vastustaja päästettiin kuitenkin jälleen kahden maalin johtoon, kun viivasta lähtenyttä vaarallista kanttia ei saatu taaskaan peittoon. Luultavasti kaikkien rasialaisten lapset tulevat kuolemaan hypotermiaan, kun kukaan heistä ei osaa peitellä. Tai kuolevat itse, koska eivät osaa mennä peitolle. Miten päin vain. Tasainen ottelu jatkui hienoisessa Rasiakomennossa, ja ajassa 23:53 syntyikin kavennus 4–3:een Arttu ”Mutanen” Sakreliuksen löytäessä Aleksi ”Mustalaisen kaveri” Puukon kahden puolustajan välissä. Etenkin Puukon viimeistely ilmassa olleesta pallosta tyhjään rysään on pinttynyt niin lujaa ihmisten verkkokalvoille, että puolet Janakkalan väestöstä on käytännössä sokeita Puukon kummitellessa keskeisessä näkökentässä. Jos saisin valita, tuijottaisin kyllä mieluummin Katy Perryn rintoja lopun elämääni. Ajassa 25:14 Alku sortui amatöörimaiseen virheeseen pelatessaan 6 kenttäpelaajalla, eikä SR-ylivoima tällä kertaa erehtynyt. Oikealla laidalla peliä pyörittäneet Sakrelius & Puukko vaihtoivat paikkaa, Sakrelius rouhi pallon omille kulmasta Puukon syötöstä, muutama askel alaspäin ja maaginen kääntölaukaus suoraan etuyläseen ohi hölmistyneen puolustajan ja maalivahdin. Kädet ilmaan, nimi lehteen, rintaliivit naamalle, alushousut vaihtoon, huulet törölle, imekää munaa, Samuel louhimaan, tilanne 4–4. Puukonkin kuultiin kuiskaavan vaihtopenkillä: ”Jaria ei tarvita enää”. Ennen erän loppua vastustaja teki vielä yhden ruman maalin ja viimeiselle erätauolle lähdettiin kutkuttavassa 5–4-tilanteessa.

Ja voihan saatana mikä viimeinen erä. Sen suuremmin yksityiskohtiin menemättä peittopeli jatkui heikkona ja keskusta unohdettiin tukkia. Erinäiset takaiskut tuntuivat osuneen kovaa Rasian takaraivoon ja leuat alkoivat painua rintaan. Kolme maalia omiin, ja kaikki olivat estettävissä tiiviimmällä puolustuspelaamisella. Tilanteessa 8–4 oli todettava, että jotain pitää tapahtua. Ajassa 42:38 Hannu ”Niämine” Nieminen sai kavennettua 8–5:een upean pomputtelun päätteeksi kolmen ilmasta lähteneen laukauksen jälkeen. Ottelun viimeiset hetket pelattiin ilman hyvin torjunutta Toukoa, ja kuudella viittä vastaan pelatessa tilanne saatiin kavennettua 8–6:een ajassa 44:36 mainiosti pelanneen ”Puukon” mahtilaukauksella. Valitettavasti aika ei ollut Rasian kaveri tänään, ja ottelu päättyi harmilliseen kahden maalin tappioon.

Kiusallisen huonot peliesitykset jatkuivat tänään hyvistä palopuheista huolimatta, eikä edes ottelun päätteeksi jaettu viinapullo lämmittänyt. Pehmeet touhuu.

#9

Pöytäkirja saatavissa:
http://salibandy.fi/tulokset/#/ottelu/alku-sr-iii/1797/2315

• Arttu Mutanen

  19.1.2018

  Olipa hyvä raportti