Soittorasia matkusti lauantai-illan ratoksi vieraspeliin Kaukajärvelle SC PirU:n vieraaksi. Tiedossa oli, että aseet vastustajan kaatamiseen piilevät vauhdissa, eli siinä että ei anneta PirUn kokeneiden kavereiden pelata sitä itselleen parhaiten sopivaa hidastempoista pallottelua. Aiemmin päivällä oli myös seurattu jännityksellä Suomen Cupin arvontoja, mikä saattoi myös olla osasyy siihen, että koko joukkue tuli ensimmäiseen erään todella löysästi. Ajassa 7.28 vastustaja päästettiinkin heittämään pakan läpi tulleen poikkarin jälkeen avausmaali. Heti perään se kuuluisa maalin jälkeinen vaihto pelattiin puolivaloilla, ja kappas, peli olikin nopeasti 2-0. Tämän jälkeen loppuerä pelailtiin maaleitta. Rasialla oli ensimmäisessä erässä paikkansa tulla vaikka vielä takaa edelle, mutta huolimattomuus viimeistelyssä, ja vastustajan veskarin hyvät kopit pitivät nollan tulostaululla.

Erätauolla teroitettiin, että oma peli pitäisi saada käyntiin. Asenne olikin kopista tultaessa napsun verran parempi. Asenteen paraneminen ei kuitenkaan näkynyt maalipaikoissa, vaan paikan tullen pallo lämättiin lähes poikkeuksetta takaseinään tai kassarin syliin. Piru taas tyytyi pallon saadessaan heittelemään “toivotaan toivotaan” -palloa päätyyn tai maalille. Tämä tuottikin jonkin verran tulosta, ja kaveri voitti toisenkin erän maalilla. Tässä erässä olisi jälleen kerran ollut riittävästi paikkoja vaikka ratkaista peli jos viimeistely olisi ollut kunnossa. Mutta kun ei uppoa niin ei uppoa.

Toisella erätauolla kopissa puhuttiin pitkälti samat puheet mitä ensimmäiselläkin, sillä ei kuitenkaan ollut hirveästi vaikutusta. Erä alkoi kyllä hienosti Hännisen ohjattua Tuloiselan hyvän esityön jälkeen pallo reppuun. Reilu minuutti tästä, ja vastustaja päästettiin kanttaamaan aivan vapaasti keskustaan, minkä jälkeen palloa kaivettiinkin jälleen kerran Rasiaveskari Kortetmaan selän takaa. Loppuerä palloteltiin loppuvihellystä odotellen. Taidettiin siinä jokunen maalikin tehdä, lähinnä rasiamaaliin. Parhaan pelaajan (vai pitäisiköhän tässä yhteydessä käyttää kuvausta: ”vähiten huonoimman pelaajan”?) napin kuittasi Rasian ensimmäisen maalin tehnyt J.Turkka.

Yhteenvetona pelistä voidaankin todeta että: “Ei näin, ei todellakaan näin.“ Tämän päivän esitykseen ei kyllä voi kukaan rataspaitaan/oxdog-liiviin pukeutunut kaveri olla tyytyväinen. Jo toinen surkea II-divaripeli putkeen. Tekemisen tason pitää parantua huomattavasti jos tässä sarjassa meinataan alkaa napsimaan pisteitä. Maaleja pitää pystyä tekemään enemmän kun kolme, ja puolustuspelin pitää parantua, jotta oma verkko ei heilu lähemmäs kymmentä kertaa pelissä. Tällä menolla keväällä taistellaan nousukarsintoihin pääsyn sijaan siitä, että pelataanko ensi kaudella taas turnausmuotoista sarjaa.

II-divari jatkuu ensi viikon perjantaina kun lohkon ennakkosuosikkeihin lukeutuva O2JKL saapuu vieraaksi Tamppi areenalle. Soittorasia toivottaakin fanijoukkonsa tervetulleeksi kyseiseen peliin. Kentällä nähdään ihan varmasti eri tasoinen rasiapakka kun viimeisissä Tampereen seudulla pelatuissa otteluissa on totuttu näkemään.