Tunnelma lauantaipäivällä 21.4. oli erittäin jännittynyt. Edes Hervannan suurkaupungin kaduilla ei liikkunut sielun sielua. Missä olivat ihmiset? Tamppi-areenaa lähestyessä saattoi huomata pientä liikettä ja ääni alkoi voimistua. Sitten se selvisi, Soittorasian edustusjoukkueen finaalisarjan ensimmäinen peli oli juuri alkamassa. Ihmiset olivat kerääntyneet koteihinsa seuraamaan tätä salibandykauden huipentavaa trilleriä, eikä kaduilla liikkunut, kuin ahvenisjärven sorsat. Ainoastaan suurimmat fanit olivat kerääntyneet hallin pihalle, sillä katsojia ei saanut ottaa vieläkään rajoitusten takia. Vaikka tunnelma oli kaikkialla muualla veitsellä leikattavan jännittynyt, niin Rasian kopissa tunnelma oli rento ja joukkue oli hyväntuulisena menossa tätä huipentumaa kohden.

Joukkueet saapuivat kentälle juuri ennen ottelun aloitusajankohtaa hämmentyneinä, sillä teknisten ongelmien vuoksi kuulutukset eivät toimineet, eikä joukkueita saatu kuulutettua kentälle. Tekniset ongelmat kuitenkin ratkesivat nopeasti ja kaikkien nimet saatiin tuotua julki ennen kuin aloitusvihellys soi. Kumpikin joukkue lähti ensimmäiseen erään hieman tunnustellen millainen toinen joukkue mahtaisi olla. Ennestään oli tiedossa, että Forssan Suupparit saattaisi olla pelityyliltään hyvinkin samantyyppinen, kuin me. Peli olikin hyvin varovaista, ja päädystä päätyyn mentiin hyvin rauhallisesti ja puolustusvoittoisesti. Peliin tuli kuitenkin erilaista tunnetta, kun Jaska #21 päätti koittaa toimisiko pitkä pallo omasta päästä rikkomaan FoSu:n puolustuksen. Vaihtopenkin päät kääntyivät, kuin tennispelissä konsanaan, kun pallo lensi kohti vastustajan maalia. Mallilla palloa vastassa oli ottamassa liikennetiedon professori Törmänen #26, joka taidokkaasti survoi pallon maaliin, ajassa 12:26, ja Rasia siirtyi 1-0 johtoon. Maalin jälkeen peli muuttui hieman enemmän Rasian hallinnan puolelle, vaikkakaan merkittävän suuresti. Tamppi-areenan katto kuitenkin räjähti paikoiltaan ja selostajan äänihuulet räjähtivät kentänpuolelle, kun ajassa 15:11, Professori Törmänen pisti jo toisen kerran pallon verkkoon Atte ”Mäyrä” Rautasen #9 syötöstä, ja vei rasian jo 2-0 johtoon. Vaikka peli pysyi Rasian puolella niin, ajassa 16:20, vastustaja pääsi kaventamaan tilanteen 2-1 onnekkaasti vedon vaihtaessa suuntaa Rasiapelaajan mailasta.

Toinen erä alkoi Rasian ylivoimalla, joka oli saatu aivan ensimmäisen erän lopussa. Ylivoiman jälkeen oli huomattavissa vastustajan hyökkäyspelin hienoinen lisääntyminen. Kumpikin joukkue pelasi uhrautuvaista- ja erinomaista puolustuspeliä. Näin ollen, vaikka peli liikkui päädystä päätyyn ja paikkoja syntyi, niin maaleja ei syntynyt. Erän ainoa maali syntyi ajassa 24:08 vastustajalle, joka tasoitti tilanteen 2-2. Eniten toimintaa erässä aiheutti auringon tuomat ongelmat. Onneksi Rasialla on paljon insinöörejä ryhmässään ja huikealla suunnitelulla muutimme areenan rakennetta aurinkoturvalliseksi.

Kolmas erä alkoi ikävissä merkeissä, sillä alle minuutin pelin jälkeen FoSu meni 2-3 johtoon. Rasia on kuitenkin tunnettu siitä, ettei se hätkähdä tällaisia tilanteita, ja ottelusta päätettiin ottaa niskalenkki. Vastustajan maalin jälkeen Rasia oli kuin WWE- ottelija, joka lyö vastustajaa tuolilla päähän ja saa tämän puolitajuttomaksi. Pelin hallinta siirtyi selvästi kotijoukkueelle ja tasoitusmaalia haettiin raivolla. Ottelukellon kilahtaessa 51:57 areena räjähtää. Topias #15 tekee päättäväisen nousun laitaa pitkin ja syöttää, selkä maalia kohden olevalle, Tomille #71 pallon. Tomi tekee näyttävän kierron ja näyttää, että rautaisia ranteita on treenattu treenien ulkopuolellakin, sivaltaen pallon yläkulmaan. FoSu:n maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuuksia rautaranne-Tomin tuodessa rasian tasoihin 3-3 tilanteeseen. Loppu erä menee kummankin joukkueen puolustaen tarkasti, eikä kumpikaan yritä selvästi ratkaista tilannetta.

Tästä pääsemme trilleriin, jokaisen sählyfanin märkään päiväuneen. Kyse on siis selvästi finaalisarjan jatkoajasta. Forssalaisilla oli mitä lähemmäs loppua siirryttiin, sitä enemmän keppi heilua, ja jäähyn pystyi haistamaan kaikkien muiden hajujen yli. Onneksi Rasian pelaajilla ei ole koskaan ollut ongelmaa tuntea, miten sitä omaa keppiä käytetään. Jatkoaikaa ei ehditty pelaamaan kuin nelisen minuuttia, kun FoSu nappasi haetun jäähynsä. Nyt oli Rasian paikka. Kentälle asteli tuttu ylivoima viisikko ja homma alkoi pyörimään. Ylivoimaa ei ehditty pelata kuin 13 sekuntia, kun vaihtopenkiltä kentälle astellut, messiaaksikin kutsuttu, Janne Toivanen #61 iski tutusta kuviosta, Teemun #16 syötöstä, Rasian 4-3 voittoon ajassa 64:22!!!

Finaalisarjan ensimmäinen voitto jäi siis Hervantaan ja Rasia on askelta lähempänä sarjanousua tilanteen ollessa 1-0 Rasialle. Ottelussa ei ollut muita, kuin onnistujia, joten nappipelaajan valinta oli hyvin vaikea. Vaihtoehtoina olivat mm. kahden maalin mies Törmänen, ratkaisija Toivanen, pelin tasoittanut Tomi sekä tärkeitä torjuntoja ottanut Makkonen #77. Nappipelaajaksi valikoitui kuitenkin ansaitusti Jaska #21, joka huikealla työllään oli yksi voiton mahdollistavista pelaajista. Seuraavaksi Soittorasia suuntaa lauantaina 17.4. kohti Forssaa finaalisarjan toiseen peliin. Tällöin Rasialla on mahdollisuus ratkaista sarja, mutta vastustaja on kova ja löysäilyyn ei ole varaa. Joukkueen johtohahmomme sanoin ”Mennään ottamaan m****!”.

#2