Keskiviikkoillalle oli buukattu taatusti kaikki osapuolet sytyttävä kakkosdivarin kärkipään kamppailu kahden huippujoukkueen välillä. Perusasetelma otteluun oli hyvin samankaltainen kuin edellisessä kohtaamisessa: Ilveksen raudanluja hyökkäyskalusto vastaan Rasiaryhmän tahto ja kyky puolustaa omaa maalia.

Ottelu alkoi hervantalaisten osalta hyvin hermostuneesti ja ensimmäinen kymmenen minuuttia meni palloa pomputellessa kenties pienoisen ylilatauksen seurauksena. Erän jälkimmäiseen puoliskoon herättiin kuitenkin hienosti ja pelin hallinta siirtyikin rataspaidoille. Erityisenä piristysruiskeena Eemeli Pelamon pelin ensimmäinen vaihto ja perinteiset ”Emaloinnit” vastustajan vaihtopenkin edessä ja muutoinkin todella hyvä sisääntulo peliin. Erän ainoasta maalista vastasi sarjan vaarallisin ja tulivoimaisin duo Nyman – Niittymäki.

Ensimmäisellä erätauon teemana oli nostaa kytkintä ja kiihdyttää siitä mihin edellisen erän lopussa jäätiin. Alku antoikin lupauksia paremmasta Teemu ”sulttaani” Jokelan viedessä maalivahdin kyljelleen ja pallon tyhjään maaliin heti ensimmäisessä vaihdossa. Professoritason läpisyötön maaliin tarjosi Juuso P. Todella hyviä maalipaikkoja siunaantui erään runsain määrin, mutta viimeistely ei ollut totutulla lähes Ruotsin maajoukkueen tasolla. Jokelan maalin jälkeen erässä nähtiin vielä kaksi maalia molemmilta joukkueilta, joissa kaikissa kentällä oli Rasian kakkosketju. ”Kyrvillä” olikin ottelussa puolustusvaikeuksia koko ottelun ajan, viisikon päästäessä pelissä kaikkiaan neljä maalia omaan verkkoon, jolloin Harmaalan tekemät kaksi maalia jäivät laihaksi lohduksi.

Viimeinen erä alkoi tasatilanteessa ja peli jatkui, mikäli mahdollista, vieläkin tarkempana pelaamisena kuin aikaisemmat erät. Hervantalaisten parempi fyysinen kunto antoi uskoa viimeisen erän voittoon ja täyteen pistepottiin tässä vauhdikkaassa ottelussa. Hieman karsitulla juoksutiheydellä operoiva, mutta sitäkin moottoroidummilla käsillä operoiva Jesse Niittymäki oli kuitenkin erän ensimmäinen verkonvenyttäjä. Lähes koko erän kestänyt takaa-ajo tuotti huikeita paikkoja, mutta viimeistely tökki edelleen. Vapauttavan kihauksen tarjosi viimein Ossi Rotonen kolmisen minuuttia ennen ottelun loppua. Maalissa myös Roope Pöyry sai viimein palkinnon läpi pelin jatkuneesta all-inclusive tarjoilustaan. Heti seuraavassa vaihdossa nähtiin kuitenkin rataspaitojen silmin suuri antikliimaksi, kun ”Kyrvät” olivat vaparitilanteessa löysänä ja Nyman tinttasi pallon keskisektorista helposti verkkoon. Lopussa tarjottu ylivoima ei tuottanut tulosta edes ilman maalivahtia ja läpi ottelun varmasti pelanneen Makkosen maali säilyi puhtaana ja pisteet jäivät Ilveksen pureskeltavaksi.

Tilastohuomiona ottelusta voidaan poimia läpi ottelun hyvin torjuneiden maalivahtien torjuntamäärät, jotka olivat jokaisessa erässä tismalleen samat. Nappipelaajana palkittiin oikeutetusti Juuso ”Bull” Puolakkainen, joka lunasti lempinimensä vahvalla kropan käytöllä ympäri kenttää. Erityistä ihastusta herätti Nymanille läpi ottelun tarjoiltu fyysinen hyvä, jonka seurauksena pallo yleensä nähtiin valkopaitaisen joukkueen hallussa.