Ensimmäisen ottelun tasapeliin pettynyt Soittorasian alisuorittajat ottivat seuraavaa haastetta vastaan vaaralliseksi tiedettyä Ilveksen sählyporukkaa vastaan. Ilveksen entisiä liigapelaajia vilisevä joukkue onkin spekulaatioissa laskettu syyskauden ylisuorittajiin ja sitä todistaa myös sarjataulukko. Ilves oli kuitenkin nälkäinen otteluun lähdettäessä omasta aiemmasta tasapelistään johtuen.

Ottelu saikin sähäkän lähdön, kun heti ensimmäiseen vaihtoon Ilveksen kokenut porukka veivasi rasian ykkösketjua vastaan 1-0 taululle. Ehkä enteenä koko ottelulle soittorasia tasoitti ottelun toisessa vaihdossa Kullin tehotuskailujen päättyessä löysähköön rannelaukaukseen. Tästä eteenpäin ottelu lähti hetkeksi kulkemaan soittorasian tahtomalla tavalla, omaan päähän muistettiin tehdä töitä ja liikkuva ote toi rasialle paikkoja niitata kunnon lukemat taululle. Hieman viimeistelyvaikeuksista kärsien rasia pääsi kuitenkin parhaillaan vain 1-3 johtoon. Ensin keihäskarnevaaleista kieltäytynyt italialaistyyliin viiniä nykyään hienostuneesti lipittelevä Teemu Pöyrny chipin sijaan laukaisi valmennusjohdon kehutksien saattelemana pallon hienohkosti maalin reunaan ja heti perään vain reilua minuuttia myöhemmin nähtiin rasian onnistunein vastaisku koko viikonlopulta. Kakkosketju sai käännettyä vastustajan hyökkäyksen omalta alueeltaan ja ketju jätti noudattamatta stiga –pelistä opittua oman kaistan mallia ja maalin edustalla oli enää kyse siitä, kenelle annetaan kunnia viimeistellä tilanne. Tällä kertaa Kullin päätyessä maalivahdin huulille Tsekki säästeli syöttöä jo lähes turhankin pitkälle ja vastustajan jo syöttöön uskonsa menettäneet puolustajat unohtivat päivän tehomiehen avoimeksi takaviistoon tuhannen taalan paikalle. Tsekin hienosta syötöstä innostuneena OJ päätyi ratkaisuun lämärin muodossa, jo kuuluisaksi tulleeseen ”väärään yläpesään”. Soittorasian itseluottamus kimpaantuikin liian koville kierroksille poikkeuksellisen hienosta maalista johtuen ja Ilveksen pojilla oli helppo työ käyttää loppuerä ottelun tasoittamiseksi 3-3 taukotulokseen.

Erätauon tsemppauksen saattelemana ”Niemine” siirsi soittorasian takaisin johtoon vain 19 sekunnin pelin jälkeen. Vastustajakin oli jo oppinut rookien tavat jättää vetämättä tai latailla loputtomiin ja ei edes yrittänyt puolustaa annettuaan pallon kyseiselle pelaajalle. Hannu oli ehkä saanut inspiraatiota ketjukaveriltaan ja lähti poikkeuksellisesti rohkeasti kokeilemaan sitä paljon puhuttua ”vetämistä” josta joukkoeen muilla pelaajilla oli jo aiemminkin kokemusta. Tämä tuotti tulosta, ehkä eniten ”Niemise”:n itsensä yllätykseksi. Kovista ratkaisuistaan aiemmista peleistä tutuksi tullut ”Hannun kaveri” päätti täälläkin kertaa ottaa ratkaisijan viittaa ja lähti etsimään jäähyaitiosta juttukavereita. Ilveksen kaverit kiittivät tilaisuudesta näyttävästi puhkomalla puolustuksen kolmeen kertaan ennen laukausta ja Rasian päät eivät tästä enää ennen joulua ehtineetkään toipua. Ottelu jatkui yllättävänkin tasaväkisenä takaiskusta huolimatta, mutta Ilves otti vuorostaan vetovastuun, eikä siitä enää luopunut. Rasia kiipesi toisessa erässä vielä kahdesti tasoihin. Ensin kakkosketju näytti toisen kerran vastahyökkäystaitojaan, tällä kertaa viivytetyn syötön tarjoili OJ, kiitoksena aiemmasta kaunokaisesta ketjukaverilleen ja Tsekki puolestaan sorvasi pomppineen pallon hienosti maalivahdin jalan yli maalin perukoille. Tästä alkoi myös uudelleen Kullin päivän catch frasen toistelu ”mä en tehny mitään”, vaikka ketju kokonaisuutena onnistuikin. Toisen tasoituksen Rasia joutui taiteilemaan jo kuusi minuuttia myöhemmin, tällä kertaa väärän ketjun kanssa kentälle ajautunut 69 harhaili kentällä aina maalin eteen saakka, luottaen ykkösketjun taitokaksikon tekemisiin ja lyhyen odottelun jälkeen Lämäripeku antoi puolustuksen läpi terävän syötön, jonka OJ selkä maaliin päin siirsi heikosti suorittaneen Ilveksen maalivahdin ohi. Taukolukemiksi Ilvekselle kelpasi 7-6 johtoasema.

Johtuen pienestä maalierosta taululla, soittorasia lähti vielä kolmanteenkin erään taistelemaan, vaikka Ilveksen pojille nykyinenkin tulos olisi jo kelvannut. Hienosta taistelusta huolimatta kolmanteen erään alkoi Rasian otteisiin tulla hieman liikaa virheitä ja Ilves onnistui tiukasta kamppailusta huolimatta pysymään edellä loppuvihellykseen saakka. 7-7 Tasoitus nähtiin heti erän alkuun. Rasian 2YV aloitti kentällä ja lyhyen hieronnan jälkeen tuttu 69 hiippailli maalin kulmalle hakemaan hattua. Ryssänäkin tunnettu Manu näki toki mitä OJ yrittää ja päätti palkita hiippailun ojentamalla OJ:lle hatun vastustajan vähäliikkeisen nelikon läpi ristisyötöllä. Ettei maalivahdille jäisi ottelusta liian paha mieli, OJ sivalsi pallon maalivahdin kautta sisään, ikäänkuin hänellä olisi ollut mahdollisuus torjua tilannetta. Seuraavan tasoituksen järjesteli otteluun vähän myöhässä herännyt aivan liian pitkältä loukkaantumiselta paluun tehnyt Heikkilä. Murisijan hyvä rakentelu pitkin peliä palkittiin lopulta syöttöpisteellä Hollolan Tommin maaliin. Soittorasian ylimielisyys kostautui jälleen, jäähyilyn seurauksena peli oli hetken niin sekaisin, että Ilves sai ottaa viimeisenkin kerran johtoaseman ottelussa. Tätä johtoa ei enää kurottu umpeen edes vastustajaa varmasti sekoittaneella 6-5 pelaamisella, jossa ei kukaan tuntunut löytävän omaa paikkaansa kentältä. Ottelun tehonappimiekkapelaajana siis tietysti allekirjoittanut, vaikka sellaisia typeriä perinteitä ei tällä hienolla joukkueella olekaan.

#69

Maalivahdit

Jonne Seppä (SR 3)