Vastustaja jäi vaille mahdollisuuksia – Joukkueen maalihanat aukesi tyylillä
Soittorasia II:n päivän jälkimmäistä ottelua voisi kuvailla vähintäänkin adjektiivilla onnistunut. Kaikesta huomasi että joukkue oli syttynyt päivän ensimmäisessä pelissä saavutetusta avausvoitosta. Rasia oli tullut pelaamaan täysillä ensimmäisestä vaihdosta lähtien ja avauserä olikin selkeästi paras alkaneen kauden avauseristä. Vastustaja onnistui pitämään eron pienenä tulostaululla ja avauserässä nähtiin vain yksi maali kun Johannes pääsi ylivoimalla tuikkaamaan pallon maalinkulmalta Vernerin millintarkasta syötöstä.

Toisessa erässä Rasian loistava peli-ilme alkoi jo vähitellen välittyä myös tulostaululle. 2-0 maali nähtiin jälleen ylivoimalla ajassa 24.59 kun Teemu pääsi sijoittamaan pallon alakulmaan ei niin perinteisen ylivoimakuvion jälkeen. Vaikka vastustaja pian kavensikin upealla vedolla, kuitattiin tämä Paavon 2-1-vastahyökkäyksestä tekemällä maalilla.

Vaikka Soittorasia olikin hallinnut kenttätapahtumia, oli alkukaudelta tuttu teema, maalinteon vaikeus, alati läsnä. Muistan ajateleeni että saadaanko tästäkin samanlainen trilleri kuin päivän ensimmäisestä pelistä – Ei saatu.

Kolmannessa erässä Mertarannan sanoin jokainen kuti meni häkkiin. Ohimenneetkin vedot löysivät tiensä maaliin, välillä vastustajan avustuksella. Jotta raportista ei tule romaania, sallittakoon pelitapahtumien pintapuolinen kuvailu. Soittorasialla tuntui onnistuvan jokainen tilanne, upeat syöttökuviot ja yksilösuoritukset onnistuivat kerta toisensa jälkeen. Jokaisen pelaajan, myös kolmannessa erässä vähälle työlle jääneen Tuomaksen, suorittaminen ansaitsi erikoismaininnan. Mainittakoon Johanneksen hattutemppu (tulospalvelun mukaan jopa 4+1), Viljamin ensimmäiset maalit joukkueessa sekä Teemun viileä rystynosto tolpan kautta joka viimeisteli loppulukemat: SB KK 2-11 Soittorasia II.