Soittorasian kolmas joukkoe oli kerrankin valmistautunut kauteen kunnolla. Kaikki oli hyvin. Viimeistelypeli hävittiin munattomalla suorituksella SR2 vastaan ja perjantaina käveltiin kokonainen tunti, josta jäi mieleen lähinnä pelaajauran huonoimmat vaparit. Alkulämmittelyn kruunasi Sepän sisääntulo, kun muut oli lähdössä lenkille, seppä tuli tupakkituote suussa vastaan ja nauroi kokemattomalle joukkueelle, joka haki lämmittelyä väärin keinoin. Koppiin päästyään joukkue oli pääsemäss hyvään tunnelmaan peliin valmistautuessaan, kunnes B.I.G tuli koppiin huutamaan, “mua ei kiinnosta vittuakaan mitä te siellä kentällä teette”. Tästä viisastuneena joukkue otti oppia ja lähti kentälle tietämättä vittuakaan mitä tehdään.

Kaikesta huolimatta ensimmäisessä erässä nähtiin tasaista hyvää vääntöä ja peli eteni reiluissa merkeissä. Ensimmäisen erän ainoa tehopiste syntyi, kun kiistatta soittorasia 3:sen historian paras kenttä oli kentällä, kun joukkueen kapteeni havaitsi tilanteen tulleen esimerkillä johtamiseen. Jugendin loistavasta pelastuksesta huolimatta rankkarin jälkeen SR3 pääsi kauan kaivattuun takaa-ajo asetelmaan. Kauden tähän mennessä toisiksi sykähdyttävin urheilutapahtuma nähtiin, kun Honkanen räväyttyi hienon Lönnin antaman poikkarin päätteeksi suoraan maalivahdin käteen, vaihtopenkin jo kuvitellessa että honkanen pystyisi parempaan (OJ:n toinen konkurssi oli lähellä).

Toiseen erään lähdettiin Tsekin fanikaartin tunnelmissa, eli peli säilyi tiukkana. Kapteeni jatkoi esimerkillä johtamassa kurauttamalla toisen maalin. Tämän jälkeen SR3 muut pelaajat tajusivat, että kunhan paikkaillaan eräiden yksiöiden (erään yksilön) virheet, niin hyvin menee ja oma maali säilyi koskemattomana. SR aloitti kirin, OJ:n nerokkaan suorituksen jälkeen. Kulmatilanteesta pallo karvattiin maalin taakse uusryssän pekka peku lämäri-pekun haltuun, joka oli edustuksen kesäreeneissä oppinut uuden kikan. Nerokkuus tuli kuitenkin maalintekijän toimesta, hienon maalinkulman tyhjennyksen jälkeen OJ pääsi itse kuittaamaan kavennuksen ja kauden ensimmäisen maalin, Kalevan Dynamon ihmetellessä kuinka noin kusipäinen ukko voi osata salibandyä?

Viimeinen erä oli hienoa SR:n näytöstä, kun soittorasia veti ja Dynamo vikisi. Vikinä jatkui myös pelin jälkeen, kun Dynamo “toimittajien” mukaan kävi uudelleen läpi äänekkäästi valitsemaansa taktiikkaa. Kakkosketju vastasi kutsuhuutoon ja älykkään karvauksen jälkeen vastustaja syötti suoraan soittorasian parrattomimmalle miehelle, joka ei epäröinyt, vaan tajusi syöttää ja Kulli viimeisteli hienosti pienestä kulmasta SR:n tasoituksen. Fyysinen peli alkoi näkyä kentällä ja Dynamo jäähyili, jonka seurauksena yv ketju pääsi harjoittelemaan kuvioitaan, perjantain harjoitusvuoron sijaan. Lopulta kakkoseen menevä ketju tajusi, ettei muista ollut tänään ratkaisijoiksi. Ennakkoon sovittu vaparikuvio tyhjensi suojauksen ja järjesti hyvän paineen maalille, jonka jälkeen Ryssä epäitsekkäästi niittasi pallon suoraan yläpesään. Tämän tuuletuksen seurauksena koko joukkue ymmärsi, että nyt ei tarvitse pelätä, vaan painetaan rohkeasti loppuun saakka. Hyvä ilme säilyi pelin loppuun ja kärkikentät pääsivät koettamaan onneaan vastustajan tyhjää maalia kohti. Alkupelissä huiman maalivireensä osoittanut OJ(2 ei maaliin johtanutta syöttöä, yksi ristitolppa ja yksi sutaistu maali)luki tilanteen pidemmälle kuin ketjukaverinsa ja pääsi viimeistelemään SR:n voiton ja maalipörssin ylivoimaisen johdon hienolla rystysujauksella maalivahdin alueen reunalta tyhjään maaliin Kullin kohtuullisesta esityöstä. Pekkakin oli kentällä.

Soittorasia jatkoi voiton juhlimista aina Lönnin kerrostaloasuntoon, jossa katsottiin miesten taitoluistelua ja muita lajeja toiveissa oppia monipuolisuttaa omaa täydellisyyttä hiponeeseen suoritukseen.

Maalivahdit

Antti Ollila (SR III)

Mika Poussu (KaDy)

• Heikki Ojaniemi

  12.10.2014

  Olipas hyvä raportti.

• Martti

  19.10.2014

  Mielestäni vaikutti sekavalta tekstiltä. Voisitteko kirjoittaa tämän uudestaan niin että muutkin ymmärtävät?