Härkäviikon viimeinen peli oli edessä, eli kolmas ottelu neljän päivän sisään. Vastaan kotiareenan huumaan oli saapunut Nokialta joukko keskusrikospoliisin akateemikkoja. Tällä kertaa tupa ei ollut ihan niin täysi kuin torstaina pelatussa derbyjen derbyssä, mutta silti lehtereille oli saapunut ainakin satasorminen kannatuslauma. Vastustaja oli jokseenkin tuttu ja tiedossa oli, että vastaan oli kävelemässä mopoautolasteittain nuoria ja taitavia salibandynatiiveita. Tarkoituksena olikin koittaa pitää pojat laidoissa pyörimässä eikä antaa heidän yksilötaitonsa nousta esiin.

Ottelun alussa vastustaja olikin hieman paremmin hereillä ja onnistuikin hankkimaan rangaistuslaukauksen vain reilun kolmen minuutin pelin jälkeen. Maalissa Sakke oli kuitenkin vakuuttava, vaikka yrityskin oli luokkaa todella ponneton ja niinpä ottelun ensimmäistä maalia saatiin vielä odotella, mutta ei kovin kauaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin verkot olivatkin jo tötteröllä. Avausmaali oli jälleen hurjaa syyskautta pelaavan harmaan pantterin käsialaa. Jupemainen sijoitus alapesään ja hittilistojen kärkisijoilla koko viikon viihtynyt maalilaulu pääsi soimaan ensimmäistä kertaa. Toinenkin maali erässä vielä nähtiin, kun Soittorasian ylivoima näytti osaamistaan. Dänin älykäs maanuoliainen etualakulmaan jätti hölmistyneen maalivahdin vaille mahdollisuuksia. 2-0 taukojohdon kanssa olikin mukava siirtyä pukukoppiin punomaan juonia seuraavaan erään.

Toisessa erässä vastustajakin sai viimein kuparisen rikki reilun kahdeksan minuutin pelin jälkeen. Aikamoisen flipperipallon jälkeen Nokialainen löysi itsensä täysin vapaana keskustassa pallo lavassa ja onnistui kuin onnistuikin ohittamaan huippuottelua maalissa pelanneen Saken. Joitakin minuutteja myöhemmin vierailijat saivat oivan mahdollisuuden tasoituksen hakemiseen saadessaan ylivoiman Eliaksen metsuroidessa muutaman eekkerin sademetsää. Tällä kertaa pyöritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja IV säilytti johtoasemansa. Minuutti ennen taukovihellystä myös Soittorasia pääsi koittamaan ylivoimapelinsä toimivuutta ja kyllähän se aika sataprosenttinen oli. Vastahyökkäyksen vastahyökkäyksestä pallo laitaan ja jälleen Jupe antoi ranteidensa laulaa. Tänään päässä ollut hiuspanta oli varmaankin ottanut kaksikymmentä vuotta iästä pois, sen verran kovalla pelipäällä herra jälleen kerran oli. Taukojohto yhä siis kahden maalin suuruinen, 3-1.

Kolmannen erän alkuun pojille annettiin vielä vähän siimaa. Jälleen pallo poltti hieman lavassa ja KRP pääsi kaventamaan vain kahden minuutin pelin jälkeen. Pian tämän jälkeen kova tempo alkoi ilmeisesti jo hieman painamaan selkeästi huonokuntoisemman vierasjoukkueen jaloissa, kun tuomarin useista ystävällisistä pyynnöistä huolimatta etäisyyttä ei jaksettu kasvattaa kolmeen metriin ja Tekniikan Miehille päivän kolmas ylivoima. Jälleen kerran älykäs vastiksen vastis -kikka ja Sakke (eri kuin maalivahti) latoo reikäpallon ylähyllylle. Heti seuraavassa vaihdossa Masa vapauttaa maantiekiitäjä Kimin läpiajoon, joka liu´uttaa Peter Forsbergin jalanjäljissä pallon rystyllä ohi toisella tolpalla huilanneen veskarin. Eikä tästäkään mene edes minuuttia, kun Sakke (eri kuin maalivahti) takoo palloa jälleen yläpeltiin ja tilanne onkin nopeasti jo ihan ok, 6-2. Tässä vaiheessa vierailijat päättävät ottaa pienen huilitauon aikalisän merkeissä. Selvästikään he eivät pysty vastaamaan kotijoukkueen hurjaan liike-energiaan. Muutamalla Rasia-pelaajalla oli jopa Dohan kisaraja rikottuna, mutta sählyn peluu kiinnosti kuitenkin enemmän, joten reissu jätettiin väliin. Tähän väliin hieman kauden parhaita noteerauksia. Petteri/maraton, 1h 39min. Kimi/110m aidat, 10.56. Daniel/korkeushyppy, 2m 48cm. Röke/kuulantyöntö, 23m 21cm ja lisäksi lipunkantonakki. Monella muullakin a-raja oli rikottuna, mutta kerrotaan niistä sitten lisää toisella kertaa, ettei täysin eksytä aiheesta. Aikalisä selvästikin kangisti Soittorasian jalat, sillä sitä seurasi kaksi peräkkäistä rangaistusta, joista jälkimmäisestä KRP onnistui kaventamaan ottelun. Loppupelin vastustaja pelailikin käytännössä ilman maalivahtia, mutta ei onnistunut enää puhkomaan Soittorasian puolustusmuuria. Lopulta summeri soi, pelaajat kättelivät toisensa, kotijoukkue keräsi laidat ja yksi lauma apeita poikia sekä toinen lauma hilpeitä miehiä suuntasivat pois Tamppi-areenalta.

Ennen tätä toki palkittiin ottelun paras Soittorasia-pelaaja uudenkarhealla pinkillä mailalla ja viimeksi palkinnon voittanut Keissi antoi sen oikeutetusti Sakelle (sama kuin maalivahti), joka piti varmoilla otteillaan kotijoukkueen kuskinpaikalla.

Sanotaan nyt tähän vielä jotain… Ihan hyvä startti IV:ltä kakkosdivarikarkeloissa, 2 ottelua ja 2 voittoa. Seuraavaksi itseluottamusta uhkuvaa Soittorasia IV:tä koittaa haastaa aina vaarallinen Ilves. Nähtäväksi jää onko pieni kissapeto vain suupala harmaalle pantterille ja hänen kumppaneilleen.

#13