Kauden ensimmäinen ja viimeinen kotiturnaus Tampilla oli alkamassa. Vastaan oli asettumassa sarjaa

puhtaalla pelillä johtava Lätty; joukkue joka entisiä liigatähtiä pursuavana tiedettiin todella haastavaksi

vastustajaksi.

Otteluun oli tarkoitus lähteä todella tiiviillä oman pään pelaamisella, mutta eipä aikaakaan kun pienen

merkkausvirheen seurauksena Lätty iskee ensimmäisen kerran taidokkaalla lirutuksella maalissa pelanneen

Toukon putkista. Ja vain minuuttia myöhemmin ensimmäisen maalin tehnyt #6 taiteili jo toisen illan

neljästä osumastaan. Ensimmäiseen erään vielä yksi uinahdus, jonka seurauksena erätauolle lähdettiin 0-3

tappiolta.

Toinen erä alkoi huomattavasti tasapainoisemmin, mutta kun soittorasialle ei maalinteko maistunut, niin

Classicista tuttu parivaljakko Luukko-Matikainen teki kaksi maalia, ja heidän tehoilunsa välissä #6 ehti jo

täydentää hattutemppunsa. Kolmas erä alkoi täten murheellisissa 0-6 lukemissa, vaikkakin soittorasialla

taisi tähän mennessä olla enemmän maalipaikkoja. Lätyn muutaman pelaajan taito ja kokemus näkyi tässä

vaiheessa vaan suoraan tulostaululla. Siinä missä Soittorasian laukauksista puuttui laatu, oli vastustajan

pelaajat huomattavasti kylmähermoisimpia ja takoivat pallot omista paikoistaan maaliin.

Kolmanteen erään piti lähteä kirimään eroa umpeen, mutta kuuden maalin ero säilyi loppuun asti. Toki

maalejakin nähtiin, mutta Lätyn tekemää 4 maalia vastaan Soittorasiakin teki vain 4 maalia. Tai no ei

oikeastaan Soittorasia, vaan pelkästään hurjaan lentoon päässyt Sakke, joka paukutti jokaisen

kotijoukkueen maaleista. Neljä maalia yhteen erään lienee joukkue-ennätys, ja huippukuntoon tikattu

tähtisentteri jäi lopulta vain yhden maalin SR IV:n jaetusta yhden ottelun maaliennätyksestä.

Yhteenvetona ottelun voi tiivistää tähän kappaleeseen. Ottelun maalipaikat taisivat olla jopa hieman

Soittorasian eduksi, mutta vastustaja käytti paikkansa todella hyvin hyödyksi. Toki osa oli huonon

viimeistelyn seurausta, mutta tunnustusta täytyy antaa myös Lätyn maalivahdille, joka pelasi ottelun

todella hyvällä varmuudella. Soittorasian maalissa Touko teki sen mitä pystyi, mutta liian monta kertaa

vastustajan pelaaja sai lirpata pallon takatolpalta tyhjään nuottaan. Totuuden nimissä on kuitenkin

myönnettävä, että parempi joukkue voitti. Hyvällä pelillä voitto olisi ollut otettavissa, mutta kun vastassa on

huippuyksilöitä, ei keskinkertainen suorittaminen vain riitä.

Onneksi aina on seuraava peli…

Maalivahti
Touko Uusitalo (SR IV)