Kauden loppu alkaa häämöttää. Tampille oli eksynyt sekä SR IV että aina niin tunteellinen RoPo. Nuoriso otti heti kopin ilmatilan haltuun pelatessaan uutta versiota bear pongista, jossa pallo yritettiin heittää toisen suuhun. Veteraaneille pallot suussa toi lähinnä mieleen takavuosien rookie-kasteet. Nuoruuden into kuitenkin tarttui kulovalkean tavoin, kun etenkin Ink tunsi olonsa kuin kuusitoista kesäiseksi.

Kenttä saatiin hallintaan hyvissä ajoin ja tällä kertaa oli nuorison vuoro päästä ammentamaan oppeja, kun Samun uusien mailojen kesyttämisrituaali alkoi. Katseet seurasivat lumoutuneina kirkkaan oransseja, huomionhakuisia lapoja, jotka liikkuivat pelaajan tahdissa kuin strutsiuros kesken soidintanssin. Jotain häikkää tämän vuosituhannen mallistossa kuitenkin oli, sillä alkulämpöjen alkaessa mailakassista kaivettiin vielä Kekkosen kulta-aikoihin sijoittuva keppi. Toki radiohiiliajoitus saattaa osoittaa tämän aarteen vieläkin vanhemmaksi reliikiksi.

Itse alkulämmöissä oli kaikilla unista, jopa niin unista, että kapteenin täytyi puuttua asiaan. Muutama herättelevä non-älykäs spurtti karisteli enimmät unihiekat silmistä vastalakaistulle Tamppi-areenan alustalle. Ei tekemisen laadulla vielä kuuhun menty, mutta huomattava parannus kihelmöi kaikkien huulilla. Tästä tulikin mieleen muuan tarina NASAn arkistoista.

-Heinäkuun 21. päivänä vuonna 1969 avaruusraketti Apollo 11 laskeutui kuun pinnalle ja sen komentaja Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen, joka käveli kuun pinnalla. Hänen unohtumaton lausahduksensa: “Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle” tunnetaan ympäri maailman, mutta juuri kun hän oli nousemassa takaisin alukseen, hän kummastutti ihmisiä sanomalla myös: “Onnea, herra Gorsky.” Vuosien saatossa monet ihmiset kysyivät, mitä hän oli tuolla kommentilla tarkoittanut, mutta Armstrong vain hymyili eikä antanut selitystä. Vuonna 1995 Armstrong oli Floridassa pitämässä puhetta ja puheen jälkeen eräs reportteri nosti jälleen esille tämän 25 vuotta vanhan ihmisiä askarruttaneen lausahduksen ja kysyi, mitä se tarkoitti. Tällä kertaa Armstrong vihdoinkin suostui vastaamaan, sillä asianomaisista oli jo aika jättänyt. Vuonna 1938, kun Armstrong oli ollut vielä nuori poika, hän oli ollut pelaamassa kotipihallaan baseballia. Hänen kaverinsa oli lyönyt palloa ja se oli lentänyt naapurin pihalle, aivan heidän makuuhuoneensa ikkunan alle. Hänen naapureinaan asui rouva ja herra Gorsky ja kun nuori Armstrong oli mennyt hakemaan palloa, hän oli kuullut rouva Gorskyn huutavan sisällä miehelleen: “Suuseksiä?! Sinä tahdot suuseksiä?! Sinä saat suuseksiä sinä päivänä, kun joku naapurin pojista kävelee kuun pinnalla!!”

Mutta palataanpas sitten taas aiheeseen ja laitetaan pallo pisteelle. Ottelun alku oli sekava. RoPo oli rokottaa muutamaan otteeseen heti alkuhetkillä, mutta myös Soittorasialle tarjoiltiin läpiajoa. Saken vakuuttavat otteet pitivät lukemat vielä nollissa, mutta vajaan kolmen minuutin pelin jälkeen avausmaali näkee päivän valonsa, lähes yhtä kirkkaana kuin pieni alue Tampin kenttää orastavassa kevätauringossa. Karvi puhkaistaan luvattoman helposti ja puolittaisen laukauksen/syötön hybridi löytää takatolpilta täysin vapaan matkustajan, jolla on helppo työ laittaa karkki suuhun. Sitten meneekin pelailuksi, huuteluksi ja käsien levittelyksi. Ropomaiseen tapaan jokaisesta pienestä ”rikkeestä” täytyisi saada ylivoima. Erän loppua kohden kotijoukkue alkaa vihdoinkin pääsemään pelissä kuskin paikalle ja onnistuukin tasoittamaan viimeisen vitosen aikana. Teemu ottaa loistavan syötönkatkon omissa ja pelaa keskustaan Sakulle jatkaen itse liikettään hyökkäysalueelle saadakseen pallon taas itselleen. Teemun poikkarisyöttö saadaan vielä katki, mutta se kimpoaa suoraan Sakulle, joka kääntää lämärinsä näyttävästi syötöksi viime hetkillä. VP on siivessä lapa pystyssä ja tällää pallon veskarin kypärän kautta yläpesään. Tämä jää myös erän viimeiseksi tilastomerkinnäksi ja tauolle mennään tasalukemista 1-1.

Kopissa on sekavat tunnelmat. Alku oli heikko, mutta paluu omalle tasolle tulisi kartuttamaan pistepussia. Toiseen erään lähdetään parantamaan, mutta se ei tarjoa juuri muuta kuin kourallisen kakkosia ja lisää dialogia Ropolaisten ja tuomareiden välillä. Puolueellisten linssien läpi voin todeta, että SR IV oli erässä selvästi kuskin paikalla. Muutamia tonttejakin oli, mutta kaverin veskari oli kuin kärpäspaperi liimaten lähes jokaisen pallon, josta karoja olisi päässyt lakaisemaan sisään. Maaleja erässä ei nähdä ja myös toisen erän jälkeen jatketaan jalkapallolukemissa 1-1.

Kopissa puhutaan, että laukauksia pitää pystyä tuottamaan enemmän. Jauhaminen sujuu kuin Jenkin mainoksessa, mutta liian harvoin sitä toimitetaan maalille, kun paikka aukeaa. Maaleissa ei ainakaan vielä ole kauneuskerrointa, joten klassinen ”kaikki lasketaan” pätee vieläkin. Kolmas erä ei kuitenkaan merkittävästi eroa toisesta. Välillä tosin miestä lakoaa kuin viljaa, mutta tuomarit tyytyvät käsien levittelyyn. Digitaalit ehtivät jo erän viimeiselle vitoselle ennen kuin toimitsijat laitetaan töihin. Keskialueella sekavaa pomputtelua puolin ja toisin. Lopulta Paavo pyytää Raineria illan viimeiseen hitaaseen, mutta vastoin kaikkia odotuksia yksipuolinen halailu ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia kuin ainoastaan tuomareissa. Tuomari nostaa käden pystyyn virheen merkiksi, mutta deitti katoaa paikalta kuin juoksutaksista konsanaan. Väkevän haaston jälkeen poikkari takatolpille ja vierailijat 1-2 johtoon, kun kellossa on enää alle neljä minuuttia. Seuraavaan aloitukseen päästetään koirat irti ja palkintona on ylivoima, jolle jää vajaa kaksi minuuttia aikaa tehdä taikojaan. Peli jatkuu RoPon kulmasisäänlyönnillä, josta klassisella vaihtokikalla painopiste saadaan Soittorasian päähän ja kellosta kuluu arvokkaita sekunteja. Lopulta pallo saadaan omille ja kuudes kenttäpelaaja sisään, mutta pallo polttaa sen verran paljon lavassa, että se räpelletään saman tien vastustajille. Jälleen arvokasta aikaa palaa, mutta vielä on viimeisen iskun paikka, kun noin puoli minuuttia ottelua on jäljellä. Pari helppoa syöttöä akselilla Saku-Jimi-Saku-Vili-Saku ja tällä kertaa lämäri pääsee laulamaan lempipaikaltaan. Ei tarvitse olla tarkka, jos on kova ja väittäisin, että vastustajan maalivahdissa oli tämän laukauksen jälkeen yksi reikä enemmän kuin hallille saavuttaessa. Yhtä kaikki, 22 sekuntia ennen loppua peli tasoihin ja sitä kautta jatkoajalle.

Jälleen kerran penkillä toitotetaan malttia, mutta jostain syystä perseessä syttyy tuli, kun aletaan pelaamaan jatkoja. Epätoivoisen puskemisen seurauksena pallonmenetys hyökkäyssinisellä ja kaveri kääntää vastaan. Tilanne paikataan avojään pommilla, josta Miska Kangasniemikin olisi kateellinen. Tuomarit eivät kuitenkaan ole ja tarjoilevat pelipäivän kunniaksi kakkua. YV ei kauaa tarvitse, varsinkaan kun onni on myötä. Kulmasta lirppi maalille, joka taisi kimmota Saken peukalon kautta sisään. Maalin myötä lopputulos 2-3 ja.

Loppupalaverissa suussa on varsin paskainen maku. Täysin voitettavissa oleva vastustaja, mutta tänään ei päästy omalle tasolle. Huomion arvoista on, että Eren valmennusura sai ikävän tahran ensimmäisen tappion myötä. Historiankirjoihin lisättiin kuitenkin yksi lisämerkintä. Sekä pinkki maila että Soittorasia-kello menivät tänään samalle kaverille, kun Saku pokkasi molemmat itselleen.

-INK