Soittorasia IV:n Suomen cup -taival vei tekniikan miehet syksyisenä lauantaipäivänä Luvialle pelaamaan salibandya, jossa vastaan asettui muutamankin kakkosdivariporukan aiemmilla kierroksilla tiputtanut Eurajoen Veikot. Peliin ei saatu täyttä kolmea kenttää ja luku oli vielä pienentyä, kun esimerkiksi allekirjoittaneella oli pientä lenssunpoikasta. Hetken pohdittuani ja mietittyäni ajattelin, että yleensähän pikkulenssussa peli on aiemmilla kausilla kulkenut ja tehoja syntynyt. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus. Kannatti siis lähteä, toistaiseksi sydänlihastulehduskaan ei ole tullut kylään.

Paikalle oli saapunut mukava määrä yleisöäkin. Alkutahtien jälkeen kävi ilmi, että ihan mukava oli pelata salibandya.

Ottelun kuva oli varsin selkeä; Soittorasia hallitsi pallolla ja loi toistuvasti maalintekopaikkoja, kun taas EuVe yritti haavoittaa vierailijoita pääosin vastahyökkäyksillä ja kaukovedoilla. Kaveri pelasi fyysisesti ja heillä oli hyvä maalivahti. Gasellimaiseksi junnuksi luultu vastustajan molari olikin 42-vuotias venyvä seniori. Hänet ohitettiin kerran Eeron tarkalla kudilla, loppujen maalien ollessa onetimereita.

Kutkuttava kamppailu meni loppujen lopuksi jatkoajalle, jolloin Soittorasian ylivoima sai vihdoin palloon vauhtia ja pelaajiin liikettä. Ratkaisun synnytti oivan syöttelyn päätteeksi nälkäisimpänä pelaajana palkittu Juvonen, joka sai kotiin viemisiksi viikon ruoat.

Seuraavan kierroksen vastustaja saattaa olla jopa divari-tasoa.

Raportoinut: #12