Tammikuinen torstai oli toivoa täynnä, kun vihdoin päästiin mittelöimään Rasian ja Happeen välinen otatus, joka pitkien neuvottelujen päätteeksi siirtyi joulukuulta aina tammikuun puoleen väliin asti. Lataus ottelua kohtaan oli siis erittäin korkealla itse kullakin.

Pelipäivä olikin hyvin talvinen runsaan lumisateen johdosta ja varmasti kaukaa kaukaa Jyväskylästä saapuvat vierailijat saivat olla tarkkana jo auton ratissa, jotta Kaukajärvellä selvittäisiin turvallisesti ja tulospalveluunkin merkattu täysi rosteri pääsisi myös fyysisesti paikalle. Iloksemme matka oli taittunut turvallisesti ja tämän myötä molemmat joukkueet iskivät otteluun täysin rosterein.

(Sähly)liitto oli myös ajatelllut, että nuoret ja lupaavat junioriurheilijat tarvitsee totuttaa tulevaisuuden F-liigan ottelutahtiin ja on hyvä pelata P14 poikien sarjapeliä arkipäivänä klo 17 alkaen. Tätä myötä joukkueet pääsivät ottamaan inspiraatiota tulevaisuuden lupausten peliotteista ja hieman lyhyiden pallolämpöjen jälkeen lähdettiin iskemään kohti ottelua.

Ottelu alkoi tuttuun tapaan sääntötulkinnalla kuka saa asettaa ja kenenkä lavat aloitukseen ja miten päin ja kuka vaihtaa pelaajaa vielä viimeisenä jne. Kun asiaan oli selvitetty päivän linja, oli aika puhaltaa ensimmäisen (ja lähes viimeisen) kerran pilliin.

Rasia sai otteluun energisen startin ja vaihdosta toiseen oli tunne, että pallo pysyy hallinnassa ja hyviä maalipaikkoja syntyy. Tulostaulun rullaamaan laittoi kuitenkin Happee terävällä vastahyökkäyksellä tolpan sekä Jokelan selän avustuksella. Heti seuraavassa vaihdossa Tamperelaisen maalinteon lahja sählymaailmalle (#4) tasoitti kuitenkin ottelun. Läpi erän peli tuntui rullaavan hyvin, mutta kaikesta huolimatta erätauolle lähdettiin 1-3 vierasjohdossa.

Toisesta erästä ei myöskään tapahtumia puuttunut. Maaleja, jäähy, sieltä täältä annetut vapaalyönnit ja monien mutkien kautta erä päättyi 4-6 lukemissa, mikä oli kuitenkin positiivista Happeen ollessa jo kerran neljän maalin karkumatkalla. Itse peli oli Rasialta edelleen hyvätasoista, mutta Happeen nuorella ja lupaavalla tuloskentällä ei juurikaan maalipaikoissa keppi tärrännyt.

Kolmassa erässä heti ensimmäiseen vaihtoon nähtiin salainen ase, eli Ranen todellinen täsmäkarvi pahaa aavistamattoman Happeen vaihtaessa rauhassa. Tästä käynnistyi todellinen sirkusvaihe, joka päättyi muutamankin Rasia pelurin maatessa pitkin pituuttaan ja tuomari löysikin syyn nostaa käden kohti kattoa jäähyn merkiksi. Tästä seurannut YV ja lähivapari tuottikin tulosta kun aiemminkin pelissä tolppien väliin osunut Loijas ampui tulisesti sivuverkkoon ja herra Pelamo siivosi roskat roskikseen jalkojen ollessa tiukasti kentässä. Tämän jälkeen Happeen pääsi yllättämään, että edes rahalla ei saada tälle, heille hieman tuntemattomalle, sarjatasolle videotarkastuksia ja tuomiotkin harvemmin puhumalla muuttuu. Näin ollen pallo keskelle ja hyvä peli tuntuu vihdoin tuottavan myös vääjäämättömästi tuloksellisesti tasoitusta! Kunnes 34 sekuntia myöhemmin Happee maalasi ja ero kasvoi jälleen kahteen. Erän puolessa välissä Rasialle tarjoutui jälleen ylivoima, tällä kertaa se ei tuottanut tulosta, mutta kaveri saatiin väsytettyä ja tämän johdosta ajassa 52:45 pitkän pyörityksen päätteeksi viivasta maalille toimitettu pallo löysi tiensä Happeen maaliin. “Taas ollaan kohta tasoissa!” Ajatteli pelkästään valmentajaksi itsensä tähän peliin ylentänyt Lahtinen.

Joten 29 sekunnin kuluttua jostain päin kenttää annetun vapaalyönnin jälkeen (lisätieto kyselyt Eemelin ja Patrikin IG deeämmään) Happee tuplasi johtonsa ja Rasialle jätettiin vajaa 7 minuuttia aikaa laittaa kirivaihde silmään. Kaikenlaisia ketjukoostumuksia kokattiinkin, ja ok tason paikkoja luotiin, mutta Happee naputteli pallon muutamaan otteeseen tyhjään maaliin ja summerin soidessa taululle jätettiin lukemat 6-11. Milloin lienee viimeksi tehty Soittorasialle 11 maalia Kaukajärven pyhätössä? Siinäpä tilastoniiloille pulma selvitettäväksi.

Positiivisesti ottelun jälkeen sakkokassaan saatiin vielä lantteja ensin #89 ylennettyä itsensä erotuomaritarkkailijaksi, jonka johdosta missasi loppupuheet sekä Jokelan joutuessa toteamaan pelin parhaalle jaettavan palkinnon löytyvännkopin sijasta auton takakontista.

Loppujen lopuksi palkinnoista maila annettiin Kuutti Taavelle hyvästä effortista ja kello Teemu Loijakselle persliuku tuuletuksesta.