Kukonlaulun aikaan Hervannassa, ja hallin valot loistivat kirkkaasti. Kauden eka kotipeli alkamassa, ja valmistauduimme kohtaamaan DTT:n eeppisessä taistelussa, joka tulisi jäämään historiankirjoihin – ainakin joukkueen WhatsApp-ryhmässä.

Peli alkoi todella hyvällä väännöllä ja asenteella. Kuitenkin pienten virheiden takia DTT pääsi alussa johtoon, mutta ei hätää, sillä yhdeksännellä minuutilla Rasia vastasi takaisin kuin Beethovenin viides sinfonia – voimalla ja tarkkuudella. Sändi iski pallon maaliin ja tasoitti pelin. Valitettavasti emme olleet ihan hereillä näin aamusta ja ensimmäinen erä lopulta 2–1 DTT:lle.

Toisessa erässä näytti jo siltä, että Rasia oli unohtanut tankata itsensä kahvilla. DTT painoi kaksi maalia lisää, ja Rasia näytti olevan pulassa. Mutta juuri kun kaikki toivo oli mennyttä, debyyttiään tekevä Aapo päätti, että nyt on hänen hetkensä loistaa. Hän pujotteli itsensä läpi ja laittoi pallon etunurkkaan.

Kolmanteen erään lähdettiin kahden maalin takaa-ajoasemasta. Tasainen vääntö aiheutti jäähyt molemmille joukkueille, mutta kumpikaan joukkue ei onnistunut ylivoimalla. Juoksujalka tuntui kaikilla vähän väsähtävän ja DTT laittoi yhden maalin lisää. Yritimme vielä päästä voittoon kiinni pelaamalla viimeiset viitisen minuuttia kuudella kenttäpelaajalla, mutta DTT:n puolustus piti pintansa. Pallo pysyi hyvin DTT päässä, mutta emme onnistuneet kaventamaan tilannetta.

Peli päättyi 5–2 DTT:lle, mutta päivän toista peliä lähdetään sitten hakemaan paremmalla asenteella ja Zarillon burgerien voimalla.