Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua, kun vaalipäivän toinen spektaakkeli Ylöjärvellä lähestyi. Kaikkien (myös valmennuksen) yllätykseksi Topias oli saapunut paikalle Markuksen tilalle, mutta tästä hämmennyksestä selvittiin eikä ketjuja tarvinnut sen kummemmin muokata. Itse ottelussa vastaan asettui Susibandy, joka oli viime kaudella ainoa joukkue, jota emme pystyneet voittamaan. Itseluottamus oli silti kohdillaan aikaisemmin päivällä pelatun ottelun ansiosta. Ja olihan vastassa toki hieman eri joukkue kuin mihin oltiin viime kaudella totuttu. Pisteitä kumpikin joukkue todella tarvitsi: Susibandy pysyäkseen putoamiskarsintaviivan yläpuolella ja Rasia pitääkseen nousukarsintahaaveet elossa. Ja vaikka raportin kirjoittaja oli sovittu jo ennen peliä, olihan se selvää, että pöytään pitäisi iskeä sen arvoinen esitys. Näistä lähtökohdista Tuomas lähti etsimään kalenterivuoden 2024 ensimmäistä voittoaan.

Ensimmäinen erä lähti käyntiin kohtalaisen hyvin. Paikkoja saatiin luotua hyökkäyspäässä ja vastustaja pidettiin tehokkaasti pois vaarallisilta paikoilta. Ote kuitenkin hieman kirposi ja Susibandy sai ottelun ensimmäisen maalin yhdennellätoista minuutilla, kun vastustaja huitoi roskat sisään maalin edestä. Tauolle mentiin siis lukemissa 1-0.

Toinen erä jatkui pitkälti samalla kaavalla, ja vaikka viiden minuutin jälkeen pääsimme ylivoimallakin yrittämään, maalihanat olivat jäätyneet kylmässä pakkassäässä kiinni. Mainittakoon myös, että Susibandyn maalivahti pelasi elämänsä peliä. Seuraavaksi Susibandykin pääsi yrittämään ylivoimalla, mutta tiiviin alivoiman ja Tuomaksen parin pelastuksen turvin ero pysyi yhdessä maalissa. Erän lopussa kuitenkin räpsähti, mutta Rasian kannalta väärässä päässä. Maalinedusryminä ja jyrän varominen herpaannutti Tuomaksen keskittymisen pariksi millisekunniksi, mutta se riitti laidasta nousseelle vastustajan pelaajalle, joka löi ranteet lukkoon ja pallon takaylänurkkaan. Lopussa oli Rasian mahdollisuus päästä ylivoimalle, mutta siirretyn rangaistuksen aikana tapahtunut pieni kommunikaatiokatkos aiheutti myös Rasialle jäähyn, kun lähes puolet rosterista oli yhtä aikaa kentällä. Kahden erän jälkeen lukemat olivat harmittavat 2-0.

Kolmas erä kaiken muuttaa voi. Alku ei ollut lupauksia herättävä, kun Johannes nappasi jäähyn neljännellä minuutilla. Mutta sitten alkoi tapahtua alivoimalla… Tuomas otti ensin maagisen torjunnan, nappasi rebound-pallon käteensä ja nousi sähäkästi ylös. Hän skannasi katsellaan hyökkäyspäätyä kohti, ja kukapa muukaan siellä oli kärkkymässä kuin Sändi. Tuomas latasi kaiken voimansa tähän heittoon ja syöttö päätyi suoraan Sändin lapaan, joka kiersi vastaan tulleen maalivahdin ja laittoi pallon tyylikkäästi tyhjään rysään. Katsomo villiintyi, penkki villiintyi ja peli on 2-1. Toivo eli taas! Pikaisesti maalin jälkeen Rasia pääsi ylivoimalle, ja sieltä Johannes iskikin tasoituksen Ylliksen syötöstä. (Olin vielä niin hurmoksessa edellisestä suorituksesta, että tuon maalin tapahtumat ovat pyyhkiytyneet täysin mielestä, mutta varmasti oli hieno!) Erän puolivälissä Jesse sai täysin järjettömän jäähyn, eikä tuomio muuttunut vaikka koko Rasian joukkue oli raivona. Voittomaali tuli ajassa 42.57, kun vastustajan pelaaja vielä keräili kamppeitaan keskiympyrän tietämillä ja Paavo sai tällätä rauhassa pallon hienolla laukauksella maaliin. Jesse kaunisteli lukemat vielä 2-4:ään tyhjään maaliin ja Rasia sai elintärkeät pisteet Ylöjärveltä mukaan.

Erityismaininta menee Johannekselle, joka pomppi taas pallon eteen kerta toisensa jälkeen ja otti pallon muotoisia tatuointeja kropan täyteen. Se jos joku on ilo maalivahdin silmille!

#29