Kylläpä oli klassinen vierasvoitto Soittorasialle! Ottelu muistutti New York Rangersin tyypillistä vierasnäytöstä: tehokasta hyökkäystä, tarkkoja syöttökuvioita ja kovaa puolustuspeliä. Alku ei ehkä näyttänyt ihan siltä, mutta Soittorasia teki Rangers-henkisesti sen, minkä vierasjoukkueen kuuluukin – hiljensi yleisön ja vei peliä vakuuttavasti alusta loppuun.
Ensimmäinen erä alkoi kotijoukkueen kannalta lupaavasti, kun TFS pääsi tuikkaamaan kotijoukkueen johtoon ajassa 0:34. Tämä johto ei kuitenkaan kestänyt kauan. Soittorasian Aapo, joka toi mieleen Adam Foxin pelinlukutaidon, tasoitti vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Perään Yllis otti kuin Mika Zibanejad konsanaan joukkueensa harteille ja maalasi tilanteeksi 1–2. Soittorasian hyökkäyskoneisto alkoi päästä kunnolla vauhtiin, ja kun Sauli ja Teemu löysivät maalivireensä.
Toisessa erässä vierasjoukkue vei peliä kuin Rangers kevään pudotuspeleissä. Soittorasian Topias teki kaksi peräkkäistä osumaa, molemmat kuin muistutuksena Rangersin Chris Kreiderin läpilyönneistä. Koko vierasjoukkue osoitti taitoa, jollaista harvoin nähdään näissä otteluissa, ja eteni vakuuttavaan 1–6-johtoon. Puolustuksessa Soittorasia oli yhtä tiivis ja fyysinen kuin Rangers parhaimmillaan, ja maalivahtipelissä Tuomo hoiti loput.
Kolmas erä alkoi kotijoukkueen toiveikkailla yrityksillä, ja kavensikin tilanteeksi 2–7, mutta tämä oli Soittorasia-ilta. Aapo osui jälleen ajassa 38:24, ja loput olivat lähinnä kosmetiikkaa. Soittorasian viimeinen maali, jonka teki Johannes Niilon syötöstä, oli täydellinen loppusinetti ottelulle – yhtä kliininen kuin Rangersin ratkaisevat maalit tiukoissa vieraspeleissä.
Ottelu päättyi komeasti Soittorasian 3–9-voittoon, ja tämä voitto oli kuin suoraan Rangersin vieraspelikirjasta – kylmähermoista, hyökkäysvoittoista ja tehokasta. Kotiyleisölle ei jäänyt muuta kuin tyhjä olo, kun Soittorasia paketoi pelin näyttävästi ja vakuuttavasti.
#22